keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tänään illalla pitäisi taas suunnata hallille. Sulo ei ole enää ainoa punaturkki hoffien joukossa. Pari viikkoa sitten treeneihin ilmestyi mies, joka oli nähnyt hallin ikkunoista Sulon tottelevaisuuskoulutusta. Ihastui siihen, kuinka suomenpystykorva osaa asioita ja loppujen lopuksi kävi ilmi, että hänellä oli itsellään puolen vuoden ikäinen pystiksenpentu, jota myös oli jo jonkun verran koulutettu ja joka jota hän halusi kouluttaa lisää. Sovittiin sitten, että he tulevat treenikerrallemme mukaan. Keski-Pohjanmaan hovawarttien halliporukka on mukavaa ja avointa väkeä, ja olemme mielellämme ottaneet vierailijoita pientä maksua vastaan hallivuorollemme. Myös omat koiramme ovat hyötyneet tästä, sillä koirat tarvitsevat treeneissä vieraita "häiriökoirakoita".

Uusi pystis oli jo viime kerralla mukana treeneissä ja olikin varsin mukava tapaus. Todella rauhallinen ja sopuisa kaveri. Haukkuakaan ei päästänyt, vaikka tömähti aika rauhallisista oloista suoraan keskelle hallitreenien vilinää. Ainoat haukut taisi olla lopuksi, kun pääsivät Sulon kanssa pikkuisen kokeilemaan pystisleikkien riemua. Hienoa, kuinka pystykorvista löytyy yhä enemmän tuollaisia rentoja punanuttuja, sillä kyllähän pystykorva rotuna on monessa tilanteessa varsin terävä. Kotona tutkin sukutauluja ja huomasin, että pystispentu on Sulon serkku. Vaikka uskonkin, että paljon pystykorvan luonteeseen vaikuttaa elinolosuhteet, on perimällä kyllä myös oma tärkeä roolinsa.

Hienoa, että suomenpystykorvien kanssa halutaan touhuta muutakin, kuin metsästystä. Vaikka riistaviettinen koira metsälle kaipaakin, tarvitsee se minun mielestäni myös muuta tekemistä. Varsinainen jahtikausi on todella lyhyt ja vaikka metsälenkkeillä tai haukkuharjoitella voi muutenkin, koirien kiinnipitoaikaa on metsästyskoiran kanssa syytä noudattaa. Esimerkiksi kanalinnun pesälle osuva koira tekee todella pahaa jälkeä. Tottelevaisuuskoulutus tarjoaa koiran ja omistajan aivoille virikkeitä tällaisina aikoina.

Sulo puolestaan on edistynyt viikon aikana. Maahanmeno onnistuu ilman käsiapua niin paikaltaan kuin liikkeestäkin. Ainakin kotona. Illalla pitäisikin sitten alkaa harjoittelemaan liikkeestä seisomista. Saas nähdä, kuinka uusi juttu uppoaa punaiselle tokopaholaiselle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti