Hovawart on hieno rotu ja minulle sopiva harrastuskaveri. Toinen rotunsa edustaja tulee meille jossain vaiheessa. Se on minulle "se koira", joka tulee aina olemaan. Mutta...

Kuitenkin suomenpystykorvalla on jollain tapaa aivan erityinen paikka sydämessäni. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että meillä on oma punaturkkinen kotikettu, meidän metsäläinen. Meidän ihana Sulo, joka ei saisi tulla sohvalle, mutta joka vaivihkaa kiipeää syliin ja käpertyy siihen pienelle kerälle. Kuinka hellyydenkipeä koira voikaan olla! Meidän ihana Sulo, joka ei saisi tulla sänkyyn, mutta aamuisin kuultuuaan meidän heränneen kiipeää petiin ja kaivautuu aivan viereen makoilemaan. Meidän ihana Sulo, joka antaa vähintään yhtä paljon hellyyttä, kuin itse haluaa. Se nuolee, kirputtaa ja tulee viereen. Usein lasten pikkukakkoshetken aikana se menee lattialla televisiota katselevan lapsen viereen. Siinä ne sitten makoilevat selät vastakkain, lapsi ja koira. Sulon iloinen hännänheilutus saa lähes koko koiran heilumaan ja kiemurtelemaan onnesta.

Sellainen on meidän pystykorva. Meidän ihana Sulo.