Ajattelin jo, että hautaan blogin, kun ei sen kirjoittamiselle tahdo löytyä aikaa. Mutta päätin sitten kuitenkin ryhdistäytyä vielä kerran.
Sulon kanssa tokoilu oli kesän ajan kutakuinkin jäässä. Mikä ehkä olikin näin jälkikäteen ajateltuna tosi hyvä juttu. Sulo sai rauhassa aikuistua. Syksyllä keskityttiin sitten jahtihommiin ja hienosti meni sillä saralla. Jahtikauden jälkeen, ja kyllä jo sen aikanakin, on sitten aloitettu toko taas uudelleen. Ja onpa meillä vaan ollut mukavaa!
Sulo on muuttunut viime keväästä hurjan paljon. Sen tekemiseen on tullut hitusen malttia. Vire on tekemisessä edelleen korkea, mutta enää se ei purkaudu esimerkiksi haukahteluna. Tai ainakin hyvin harvoin. Lelupalkkaakin on voinut alkaa käyttämään. Ja jopa paikallamakuu on alkanut luonnistumaan. Kotona olen tehnyt kahta minuuttia, tosin minuutin kohdalla olen käynyt palkkaamassa. Hallilla toisten koirien kanssa olen käynyt palkkaamassa useammin. Niin ja luoksetulossa Sulo jää nyt ihan nätisti paikoilleen istumaan. Virallista koetta on mietitty kevätalvelle!
Saa nähdä, miten koetavoitteen kanssa käy. Sulo on edennyt viime keväästä valtavan harppauksen, mutta nyt taas se tuntuu vähän junnaavan paikoillaan. Apuja on jäävissä liikkeissä edelleen. Sulon kanssa saa ilmeisesti tottua siihen, että eteneminen on välillä hidasta, välillä sitten otetaan harppaus. Isompi tai pienempi. Sellaistahan koko tämä pystistokon harrastaminen on ollut. Nyt kuitenkin osaan suhtautua noihin tasantovaiheisiin oikein ja treenaillaan vain Sulolle sopivalla tahdilla. Kyllä sitä enemistäkin sitten taas tulee. Toivottavasti ennen kevättalvea...
